Ensimmäinen

Sateessa kuljen katuja Ja sepittelen satuja sinusta Eteiseen jätin varjon Ei haittaa vaikka kastunkin Vaik' lätäkköihin astunkin, ulos jään Haaveilen stockalta asemalle Jatkan vielä kun meen puistoon päin Kaikki hyvin luistaa, silti sua mietin Pitääkö mun muistaa mitä taakse jätin? Unohdan, arvaan sen Sade huuhtoo entisen Asfaltti kiiltää vedestä Mä tarttuisin sua kädestä kiinni Jos olisit vain tässä Mut nyt kävelen yksinään Mielikuvissani nään sinut Sinne jäivät valkeet lumihanget Ja sinä pettyneenä seisomaan Täällon jutut aivan toisin Kuin eri elämää Ja vaikka olet kaikista suloisin Kuitenkin joudun menneet jättämään