Surullista Mutta Totta

Kuulen aamun työmatkalla taas hakkaa naapuri halkoja Ei ole se töissä ollut vuosiin Lämmittää taloaan hongalla Venäjältä tuodulla Ei ole sillä varaa housuihin suoriin Surullista mutta totta on kai köyhyyskin tuo, mutta Kateellisena minä katson, oisinpa minäkin velaton Taas ruhoni sorvin ääreen raahaan, vaikka vihaan sitä niin Vaihtaisin sorvini oitis sohvaan Jousi pohjassa, mittarit tapissa, on työni näyttöpäätteiden varassa Haluaisin vajota jo järven pohjaan Surullista mutta totta on kai kiirekin tää, siinä Ihmetellen naapuri katsoo, olenko minäkin onneton Kateellinen on koko Suomi, köyhiä reunuskunnat nuo Tyytymätön on koko kansa, ujouteensa viinaa juo Kateelliset kurjat käppyrät katajat, korvessa piilevät majat matalat Tyytymätön tyystin korkea petäjä, ujona kuin maito, piimä, housut velliä Suoristukoon katajan kurjan käppyrät, kilisköön kirstut korven pirteissä Nähköön valoa varjoisa petäjä, rohkeudeksi rokkaa on kainon syötävä Voimaksi kierot käppyrät taipuvat, metsätkin kullaksi lopulta muuttuvat Valossa jo kylpee toinen kylki petäjän, maailmalle suuntaa kengän kannat risaiset Kateellinen on koko Suomi, nöyriä kohtaa yötön yö Tyytymätön on koko kansa, rujouteensa ruista syö Surullista mutta totta lienee stereotypiat nää, ja me Ihmetellen mietimme tässä, nämäkö meitä yhdistää, no niin kai...