Marraskuu

Pimeys taivaalla sarastaa Kun lumi maahan laskeutuu Ja marraskuu sieluuni tuijottaa Valo silmiini kajastaa Vaan pian sekin tukahtuu Ja kaikki vanhat muistot unhoittaa Nousen kalliolle katsoakseni kuolemaan Sen valo uhkaavana loistaa Tuijottamaan istahdan Kun taivaanranta loppunsa Ikuisuuden jälkeen kohtaa Lehdet maahan varisee Ja tuoni peittää jäisen maan Marraskuu kun yössä hohtaa Suljen silmäni ja jostain kaukaisuudesta Marraskuu minut vie mukanaan Kun valo taivaalla sammuu, niin sammuu myös kuu Ja istun alla marraskuun Kun taivas yössä tummuu, tummuu myös kaikki muu Kun istun alla marraskuun Tunnen kuinka vajoan syvyyksiin niin pimeisiin Ja viimein tunnen mielen rauhan Tunne niinkuin unessa, mutta aidompi kuin koskaan Kun kaivan itselleni haudan Ja kun viimein aion asettua lepoon Tuuli korvissani ujeltaa Kun valo taivaalla sammuu, niin sammuu myös kuu Ja istun alla marraskuun Kun taivas yössä tummuu, tummuu myös kaikki muu Kun istun alla marraskuun Jäiseen maahan pääni painan ja vaivun ikuiseen uneen Taakseni jätän kaiken tämän ja jään makaamaan lumeen Kun valo taivaalla sammuu, niin sammuu myös kuu Ja istun alla marraskuun Kun taivas yössä tummuu, tummuu myös kaikki muu Kun istun alla marraskuun Kun valo taivaalla sammuu, niin sammuu myös kuu Ja istun alla marraskuun Kun taivas yössä tummuu, tummuu myös kaikki muu Kun istun alla marraskuun Kun taivas avautuu, maailmankaikkeus muuttuu Ja lähden alla marraskuun Kun tuuli metsässä kaikuu ja hiljenee kaikki muu Minut mukanaan vie marraskuu