Antroposeeni

Näin unessa leijuvan kaupungin Ja palavia kuusiportteja Villisti pyörivä nosturi Tyhjyydessä heilutti soihtua Näin kasvot purossa ja palasin Etsimään tolkkua Ajatukset niin vanhoja Alkavat muistuttaa loitsua Antroposeeni Sä olit hetken vaan Sokea ihminen Tulta tuijottaa Paha on saanut runoillaan Onnellisen valtaansa Kun koitan muistaa isäntäni nimen Se pyyhitään julmasti pois Ja öisin, siis unessa öisin Oven läpi kävelee kuolleita Kuin unohdetun taajuuden Näenkö lopun jo tulevan? Antroposeeni Sä olit hetken vaan Sokea ihminen Tulta tuijottaa Antroposeeni Sä olit hetken vaan Sokea ihminen Tulta tuijottaa Antroposeeni Sä olit hetken vaan Sokea ihminen Tulta tuijottaa Antroposeeni Sä olit hetken vaan Sokea ihminen Tulta tuijottaa