Elämänpuun oksat roihuaa

Lumessa oli heidän jälkiään Ovat menneet tästä hiljattain Niin vaikea sanoa mihin suuntaan Ollut sulaa ja routaa sitten taas En itsekään ymmärrä miksi Katosin aidan taakse hetkeksi Jotta näkisin vähän paremmin Mä en oo laskeutunut vielä En oo aloillaan Mä en näe paikkaani siellä En tunne itseäni kokonaan En kokonaan, en kokonaan ollenkaan Kivimuuri katoaa tässä metsään Samaa luontovertauskuvaa taas Sinne tänne sinkoilleet Sen jäljistä tulkitsen Tulen aina myöhässä paikalle Muistomerkkejä ihailen Elämänpuun oksat roihuaa Lakkautettua mytologiaa Nuuhkin ilmaa ja painan pään Ei riistavaisto enää herää Ei se enää herää Mä en oo laskeutunut vielä En oo aloillaan En näe paikkaani siellä En tunne itseäni kokonaan En kokonaan, en kokonaan ollenkaan Mä en oo laskeutunut vielä En oo aloillaan Mä en näe paikkaani siellä En tunne itseäni kokonaan En kokonaan, en kokonaan ollenkaan Ja kun alkaa pelottaa Pyydä muukalainen peremmälle Pimeän puolelta on hyvä aloittaa Valitsemaan uutta suuntaa etsivälle Huuda tuuleen että elämä loppuu Mut kiljuvaan tyhjyyteenkin tottuu Kun sä katsot taaksepäin Polun tallotut varvut alkaa toipumaan Ja kun käännyt horisonttiin katsomaan Ne samat elämänpuun oksat roihuaa Mä en oo laskeutunut vielä En oo aloillaan En näe paikkaani siellä En tunne itseäni kokonaan En kokonaan, en kokonaan ollenkaan Mä en oo laskeutunut vielä En oo aloillaan En näe paikkaani siellä En tunne itseäni kokonaan En kokonaan, en kokonaan ollenkaan