Hän

Hän opettaa miettimään tulevaisuutta tänään Hän opettaa kaikkeen valmistautuen elämään Hän opettaa silittämään paitaa, opettaa Afrikan maita Hän opettaa unohtamaan menneen Hän on katedraali, hän on enkelten kuoro Hän on liikaa odotuksia, "äiti onko mun vuoro?" Hän on ensimmäinen ajatus, hän on kaikkeus Hän on poissa, hän on aikuisuuteen sukellus Hän on aina läsnä, hän on muistoja Hän on kadonnut kaupunki usvassa Hän on pyhä, paha, ja uskonto Hän on mennyttä, vai onko Hänet kuvittelen puhumaan minun elämästäni Hänet löydän tyhjänä paikkana sisimmästäni Hänet taisin kadottaa jo paljon aiemmin Hän ei tyhjyyttään nähnyt eikä minun sen paremmin Hän on ohitettu pysäkki, kakku joka lysähti Hän teki lähtöä kauan ja hiljaa hävisi Hän on neuvoja joita elämässä kaipaamaan jäin Hän oli aivan liian harvoin selvin päin Hän on aina läsnä, hän on muistoja Hän on kadonnut kaupunki usvassa Hän on pyhä, paha, ja uskonto Hän on mennyttä, vai onko Ja silti ilman tätä menetystä ei minua oo Ei se haava johtanutkaan kuolioon, sillä Hän on aina läsnä, hän on muistoja Hän on kadonnut kaupunki usvassa Hän on pyhä, paha, ja uskonto Hän on mennyttä, vai onko