Kankea Kalma

Katku rikin ja kaarnan ja kalman kohmeen Kylmien purojen laaksossa kuljen Kangista kankea runkosi kaareen Katseeni korotan pohjoiseen Kuoleman lemmen lehtien peiton Painan pääni poveasi vasten Tunnen luiden kolean kolinan Kuulen kurkusta kuolon korinan Silmäsi taittuu sumeaan päin Jalantaipeesi turpoa nesteestä Madot nousevat mullastaan Rotat kuiskii koloistaan Metsä huokaa tuulellaan On vielä jäljellä Piiloudun kohtusi viemäriin Niin hiljaa Sisään ja ulos On vielä jäljellä Kankea kalma Kurimus puristaa kurkkusi kiinni Nuolen nahkasi lämpimäksi Siirrän kivetyksen kuopan reunaan Mullan puhdistan reisien reunoilta Minä en hajusta liikaa piittaa Tutut kädet, ihan yhtä kylmät Kuiva ja kylmä elimesi natisee Valmiina ruumiisi pressulla peitän Sydämesi on jo läpimätä Silti minusta niin kovasti välität Madot nousevat mullastaan Rotat kuiskii koloistaan Metsä huokaa tuulellaan On vielä jäljellä Piiloudun kohtusi viemäriin Niin hiljaa Sisään ja ulos On vielä jäljellä Madot nousevat mullastaan Rotat kuiskii koloistaan Metsä huokaa tuulellaan On vielä jäljellä Piiloudun kohtusi viemäriin Niin hiljaa Sisään ja ulos On vielä jäljellä Madot nousevat mullastaan Rotat kuiskii koloistaan Metsä huokaa tuulellaan On vielä jäljellä Piiloudun kohtusi viemäriin Niin hiljaa Sisään ja ulos On vielä jäljellä