Vahinkolapsi

Verisin kynsin katkennein sormin ilmaan kirjoitan Kivikova kurjuus, harmaus vei voiton väsyneestä ruumiista Levitin komean köyden kaulaa pitkin, astuin tuolilta Liitin pöydälle lyhyen kirjeen Epilogi ylitti kirjoittajansa Kului useita viikkoja Riipuin kauniina Eikä yksikään Kaivannut päiväkään Ei tästä ole jatkettavaa Sinä vain tuhlaat aikaa Verivalumat helpottaa Sydänkäyrä näyttää viivaa Ei, en ole minä Ei, en enää Jaksa elää En hengitä Ei, en ole minä Ei, en enää Jaksa elää En hengitä Irti, katosta irti katkean Lojun lakanana lattialla Köysi vielä katosta roikkuu Pitää kiinni urheana Löyhkä hiljaa huoneita hiipii Kiinnostaa naapureita Loputon mätä Viikkojen jälkeen valuu alakerran katosta Anelevat kymmenet ne anelevat huutaa Taivas tippuu syliin Ne kantaa mukanaan vaikket huomaakkaan Ne kantaa mukanaan Vaikket huomaakkaan Ei tästä ole jatkettavaa Sinä vain tuhlaat aikaa Verivalumat helpottaa Sydänkäyrä näyttää viivaa Ei tästä ole jatkettavaa Sinä vain tuhlaat aikaa Verivalumat helpottaa Sydänkäyrä näyttää viivaa Ei, en ole minä Ei, en enää Jaksa elää En hengitä Ei, en ole minä Ei, en enää Jaksa elää En hengitä Ei tästä ole jatkettavaa Sinä vain tuhlaat aikaa Verivalumat helpottaa Sydänkäyrä näyttää viivaa