Pimeyden ytimessä

Kirottuna kuljin kolkkoja katuja Kirkonkellot kajahtelivat kaatosateessa Kylmyys kosketteli kaikkialle Kuolema kutsuu, kuuleko kukaan? ASKEL! Jalat painaa Mutta vielä on jatkettava tätä tuskallista matkaa KAADUN! Niin kovasti se sattuu Mutta kipua olen tuntenut jo ennemmin NOUSEN! Varmaan jo tuhannetta kertaa Kuinka monesti ihminen kykenee selkärankansa uudestaan kasvattamaan? JATKAN! Vieläkö jaksan yrittää? Tätä taakkaa harteillani vielä sietää? Synkän surumielinen maisema Ei värejä horisontissa Ankean alakuloinen runoilija Viimeinen suudelma - antakaa USKO! (ei) TOIVO! (ei) RAKKAUS! (ei) Synkän surumielinen maisema Ei valoa horisontissa Ankean alakuloinen runoilija Viimeinen suudelma - joko on aika? Synkän surumielinen maisema Ei ketään horisontissa Tunteet on tapettava Viimeinen suudelma - kuolema Kun kylmyys kehoa koettelee Ja sydän itsestään muistuttelee Pimeys, valmiina halaamaan Aina valmiina syliin ottamaan