Sanansaattaja

Miks aina tarvii sattua ennen kun tajuaa Et mitä luulin joskus olevan oikein ei oo kipua kummempaa Mä sanoin väärin aika monennen kerran. Ja kärsin jälleen hetken verran Jos ei kaikki ois vain minusta kiinni, olis sullakin helpompaa Ois varmaan aika paljon helpompaa, jos osais odottaa Et mitä hämmennys tuo tullessaan. Harvoin mitään oikeaa Ja mä uskoin siihen hetken verran. Ruokin tilannetta jälleen kerran Mut usein ne ei oota aika ja paikkaa. Ei ois kevyttä kuitenkaan Nää päivät ei tee tästä helpompaa, mut aika katoaa Ja vailla todellista ymmärrystä on taas pakko laahustaa Tän teatterin valot silmiin hohtaa. Ja lavan eteen jälleen johtaa Mut pelkkä katumuksen punainen verho siellä hitaasti hulmuaa