Aina vaan ihminen

Mun päässä on maailmoja Joita kukaan ei tunne Ai on pidelly ilmoja Yhdentekevää nykysin mulle Ku sato tai paisto Meininki aina on about se sama Mietin et kadota saisko Mut minne ku mysteeri kaiken takana Oon nainen vakava Jolla tapana pysyä takana hymyn Mut paine matala Saa salamat selittää mua ku sytyn Ja ajatukseni pilvii Jotka asettuu auringon eteen Kato mua syvälle silmiin Niin näät niiden peittyvän veteen Mut ei sun tarvii kuivata koskia pitkin mun poskia valuvii Anna mä tulvin yli taas Ku en tahtonu koskaan pahaa Olin aina vaan ihminen En todellakaan Tiedä miksi en Oo valmiimpi, eheempi erilainen Kai tarviisin aina ja heti kaiken Vaikka voimani ylitän Niin edelleen mä yritän Mun epätäydellisyys Epäilemättäki selvää Mut pelkään paljastumista Niin että itseäni peloiltani en nää Oon jumissa mun mielikuvissa Unissani matkaan junissa Matkalla Moskovaan Josko vaan osaiskin kommunikoida Mut oon nielly niin paljon vihaa Että melkein menetin ääneni Piti kai olla kivaa Mutta sekasin pää meni Oon syöny niin paljon suruu Että melkein katosin kokonaan Nyt se pehmeitä päässäni puhuu Ku on kehossani kotonaan Oon haudannu haavottuvuuttani Kauan ja saamattomuuttani sietänyt Kaikkea minkä tieltä nyt toivon Poistuvan puroissa kyynelten En tahtonu koskaan pahaa Olin aina vaan ihminen En todellakaan Tiedä miksi en Oo valmiimpi, eheempi erilainen Kai tarviisin aina ja heti kaiken Vaikka voimani ylitän Niin edelleen mä yritän Yritän Yritän Yritän Yritän Ja lopulta Rehellisyys On ainoo tarttumapinta Mistä ottaa kiinni ku käy Se minkä luulee olevan pahinta Ja lopulta Rehellisyys On ainoo tarttumapinta Jos tartut muhun Se on sun sekopäinen valinta