Kolmas

Peloissanne te minut piirititte Silmienne alle vankeuteen Ketjujanne katkoin kuin silkkaa siimaa Eivät ne minua kauan pidelleet Taioin minut vieraaksi saitte Vaikka lankeemus työstänne ylpeyden vie Kun toteen käy mitä ennalta nähtiin Tuuleen kuiskittiin Vain kivi ja kiero lieka minua täällä pitelee, aina talviin viimeisiin Minä isäni nousua vartun ja luotan enteisiin Veljinä minulla on kalma ja valtamerien vyö Minä jokia vankeudessani kuolaan, kun katkeraa peistä syön Katso kuinka niin korkeutta kasvan (Pennusta pedoksi kahleessa virua saan) Ja vihassa voimistun (Kun näyt alati nälkääni kasvattaa) Vielä kitani taivaita halkoo (Hampaani kylmäksi kyntää maan) Kun porteilla pronssitorvi vaikeroi Ajan lopussa kun vuoret ne toisiinsa kyltyy ja voimiaan mittailee Jyristessään ne tyrmäni muruksi murtaa, hauraaksi heikentyneen Silloin musta on talvinen taivas, kun liekit salejanne lyö Valmis on se luvattu peto, joka jumalten isää syö Katso kuinka niin korkeutta kasvoin (Pennusta pedoksi kahleessa virua sain) Ja vihassa voimistuin (Kun näyt alati nälkääni kasvatti) Nyt kitani taivaita halkoo (Hampaani kylmäksi kyntää maan) Kun porteilla pronssitorvi vaimentuu Kun maailmanpuu liekeissä hohkaa Ja aaltoihin viimein vaipuu Niin kiertomme pimeään päättyy Ja lumeen hautautuu Minä odotan