Turman Suu

Ahneus kasvaa kohti huippuaan Mätä manttelin alla muistuttaa Vaik' kuinka puhkuu ja paisuu Ain' uhkaa avoin turman suu Käyntinsä luutuu yhä kierompaan Peto kuorman kärsii vaieten Raatoa raahaa itse kaveten Vie kohti lähdettä Mistä juoda eliksiiriä ihmeellistä Kylkiin tuota potkii nauraen Sorran ja sorrun Vielä onnun ja parannun Pauhunsa kuulen, mut vaikenen Varron ja vatvon Raajani itse katkon Autuutta kosken ja pakenen Laupeus, luulee et' odottaa Vaik' itsensä ylimmäksi korottaa Maljan suunsa tyhjentää Huokailee omaa syvyyttään Ei malja tuo täyty enää milloinkaan Kauneus tietä viitoittaa Mahtaillen tulostaan tiedoittaa Mut ei kestä ylpeytensä enää Vahti kun pääsynsä evää Hirviö saumoistaan ratkeaa Sorran ja sorrun Vielä onnun ja parannun Pauhunsa kuulen, mut vaikenen Varron ja vatvon Raajani itse katkon Autuutta kosken ja pakenen Lavean tien laitaa Alla polttavan taivaan Kohti manan maata matelen Sorran ja sorrun Vielä onnun ja parannun Pauhunsa kuulen, mut vaikenen Varron ja vatvon Raajani itse katkon Autuutta kosken ja pakenen Lavean tien laitaa Alla polttavan taivaan Kohti manan maata matelen