Muinaisii

Mä tutkin ikivanhoja kirjotuksia Nuuskin niihi kätkettyjä salaisuuksia Siks jotku sanoo mua traditionaaliks Ku ei nää mitä mä on saanu saaliiks Tuoreempaa ja nuorempaa ku muilla Ei sitä samaa muka rohkeeta ku sokaistuilla Oon tohkeissaa ku puhallan pölyt Painun syvemmälle unohtaen tän maailman mölyt Hölynpölyt jotka raikaa, kattokaa mitä ne on saanu aikaan Vastaus löytyy siis jostain muualta Mut lähempää ku olettaa uskaltaa Viisaus oli isillä, sen voi löytää sisältä. Mä löydän ratkaisuja arvotuksiin Ku viittaan kintaalla muiden arvostuksiin Mä painun ajas taaksepäin, löydän maan sen Mis turhiks käy pinnalliset vastaukset. Opettelen sanoja outoja Niit mitä isät käytti joskus ennen autoja Jengi kysyy miks mä teen niin Sanot kaivan esiin, pelastuslauttoja Ja ne vanhat kaivot Ku tää mediatulva sulattaa mun aivot Louhin ikivanhaa viisaut Jotain joka on koeteltu, ylittänyt hautoja Maan uumenissa virtaa raikasta vettä Keskeytyksettä se vaan odottaa että mullois aikaa pysähtyy sen uomaan Kaivaan esiin ja juomaan. Kiire estää etten löydä perille Riitasoinnut raapii mun korvat verille Hukannu itteni ja samalla muut Nyt ootan täällä vaan, että sä tuut Hiljainen henkäys, latvoissa koivujen Kuulin kutsun aiemminkin, mutta mä muka voinu en Nyt annan periks Halun muuttuvan tän elämäni eriks. Suljen taa meluisan vyyhdin On paikkoi jonne kuljetaan vaan yksin Sytytän kynttilän, avaan kirjan Ikuisuus lähestyy mua hiljaa Mä luen muinaisia kirjotuksia Löydän niistä tutkimattomia avaruuksia Hukattuja aarteita syvyyksien Sanomattomia säteitä hyvyyksien Mä toistan suullani ikivanhoi tavuja Ja pikkuhiljaa alan tajuta Taivas etsii eksynyttä lastaan Mut mä oon pannu vastaan. Mä luen muinaisia kirjotuksia Löydän niistä tutkimattomia avaruuksia Hukattuja aarteita syvyyksien Sanomattomia säteitä hyvyyksien Mä toistan suullani ikivanhoi tavuja Ja pikkuhiljaa alan tajuta Taivas etsii eksynyttä lastaan Mut mä oon pannu vastaan. Luen kuinka Kades Barnea On paikka keskellä Siinain erämaan Siel virtaa maanalainen lähde Se symbolisoi mun synkintä arkea Sen tähden mä voin löytää puhtaammat sävelet sointuihin mu elämän Puhkee keitaat sinne, mis ei viihdy ihminen Ja missä en uskonu minkään enään kestävän Se mitä luulin lopuksi olikin syntymä, uudesti syntymä. Ku ei ollu enää kykyä ja olin niiku kuollu, Kävelevä jano, ilman et on koskaan juonu. Puhdasta vettä en ollukaa, ku en tuntenu sun Kutsuvan mua kaikessa Sä olit lähempänä, valmiina mut yllättään. Eka tapaaminen oli nii ku olisin syleilly mun ystävää. Mä luen muinaisia kirjotuksia Löydän niistä tutkimattomia avaruuksia Hukattuja aarteita syvyyksien Sanomattomia säteitä hyvyyksien Mä toistan suullani ikivanhoi tavuja Ja pikkuhiljaa alan tajuta Taivas etsii eksynyttä lastaan Mut mä oon pannu vastaan. Mä luen muinaisia kirjotuksia Löydän niistä tutkimattomia avaruuksia Hukattuja aarteita syvyyksien Sanomattomia säteitä hyvyyksien Mä toistan suullani ikivanhoi tavuja Ja pikkuhiljaa alan tajuta Taivas etsii eksynyttä lastaan Mut mä oon pannu vastaan. Lukulampun valossa Huminaa havupuiden Säkeitä toistan Puolestani ja muiden Kynttilä kuiskaa Sanojasi tavaan Luen ne kerran vielä, varjele, Auta etten eksy täl tiellä Mä luen muinaisia kirjotuksia Löydän niistä tutkimattomia avaruuksia Hukattuja aarteita syvyyksien Sanomattomia säteitä hyvyyksien Mä toistan suullani ikivanhoi tavuja Ja pikkuhiljaa alan tajuta Taivas etsii eksynyttä lastaan Mut mä oon pannu vastaan.