Kadotetut

Hiljaisessa maassa hahmo vaeltaa Sisällänsä piilottaa ansaa tappavaa Syrjäisessä maassa jotain janoaa Leimattuna odottaa hetkeä oikeaa Kalpeana tuijottaa kohti pimeää Kun sua koskettaa syvän haavan saa Varjon puolelta täydenkuun aikaan Käännyt tuulen tuntemaan kylmillä kasvoilla Outo varjo lähestyy ja sinuun kurkottaa Tunnet käden vapisevan, näet varjon kaatuvan Kun iltakaste tiivistyy ja usva laskeutuu Metsän pedot heräävät ja keräävät pois luut Lennä ikuisuuteen kanssani yli aavan erämaan Tähdet olkoon silmäsi ja tuuli käteni