Kaamos

Huuto kaikuu, musta taivas kuulee. Viima vihmoo ikuisuutta. Yössä kylmässä vaellan, kärsin. Tuntuu tuska luissa, ytimissä. Miksi sisään en pääse? Onko sielusi sun suljettu iäksi? Yksinäisyyden linnake. Siellä mä vankina oon. Ainut lohtu on minulla kaamosyön rauha. Sieluani julma viha raastaa. Maailmani muuttui raunioiksi. Lumessa nään haamut eilisen. Ulvon lujaa sudet seuranani. Yksinäisyyden linnake. Siellä mä vankina oon. Ainut lohtu on minulla kaamosyön rauha. En sinulle mä mitään pahaa tee. Miksi tämän ansainnut mä olen? Liikaa pimeää, liikaa yksinäisyyttä. Kohta tänne mustaan yöhön katoan. Miksi sisään en pääse? Onko sielusi sun suljettu iäksi? Yksinäisyyden linnake. Siellä mä vankina oon. Ainut lohtu on minulla kaamosyön rauha. Yksinäisyyden linnake. Siellä mä vankina oon. Ainut lohtu on minulla kaamosyön rauha. Kaamos! Kaamos! Onko mulla toivoo? Vai oonko jo sulle kuollut? Miksi sisään en pääse? Onko sielusi sun suljettu iäksi? Kaamos! Kaamos! Kaamos! Kaamos!