Kit

Metsäpolku valkealla lumella oksien lomassa, joskus katoaa lumimyrsky pian tuudittaa ja ulvoo kylmään kuolleille Metsästäjät peittää hiljaa jäljet ja virittää ansat terällä piirtää, havupuihin oudot verimerkit Pakkanen tappaa hiljaa kun saa jotakin elävää ansaan ja kulkija jokainen tuntee sen henkäyksen sormissaan