Ikävä

Pimeen huoneen nurkkaan on kätketty sun suu Lattialla kylmällä mä makaan Pitkään vanhaan peiliin kuunvalo heijastuu Ajatusta sinusta mä halaan Se minut saavuttaa Hengitän sen sisään Ja ulos puhallan Ja hengitän sen sisään Mä tähän jään Taas mä tähän jään Ja hukun Tähän ikävään Pimeen huoneen nurkassa huulet liikkuu Niiden kieltä en ymmärrä lainkaan Pitkään vanhaan peiliin kun valo heijastuu Ajatusta kuusta mä kaipaan Sä puhut venäjää En tiedä kenen kanssa Et mua enää nää Mut ennen näit mut aina Niin sä näit Mä tähän jään Taas mä tähän jään Ja hukun Tähän ikävään Mä sinut nään Mut taas yksinään Mä oon Ja tähän jään Ja kun puhelu päättyy Ja sammutat valon Kuunvalo vapautuu Se nostaa mut ilmaan Katon rajaan leijailen Tunnen syyt talon Kuulen sun itkun Se hieman lohduttaa Niin tähän jään Taas mä tähän jään Ja hukun Tähän ikävään Mä tähän jään Aina mä jään Ja hukun Ja aina jään