Ei yksikään lintu

Talviyössä käyvät kylmät tuulet ja kevät saa kaiken kasvamaan Niin kaikki syntyy, kuolee ja unohtuu Myös ihminen päällä maan Lehdon reunalla me odotimme auringonlaskua Me rukoilimme uniamme nähtäviksi Kirosimme päivän paahteen ja kirkkauden Syleilimme tyhjää, täydellistä yötä Me kuuntelimme tarkasti ääniä kuilusta Syvyyden hiljaista, unettavaa laulua Ja me tiesimme, ettei kuolema tuo pimeyttä Se vain sammuttaa lyhdyn Riisuu naamiot muotojen maailmalta Ja se on meidän siunauksemme Nähdä maailma ruohon lakastumisessa Ei yksikään lintu nouse pesästään meidän nostamattamme Ja viimeisenä se laulaa meille kiitoksensa Tämä on ymmärrettävä On kuultava madon sanat korvissaan Hänet on annettu meille hukutettavaksi Ja mustaan veteen hänet hukutetaan Niin luonto paljastaa luojansa Talviyössä käyvät kylmät tuulet ja kevät saa kaiken kasvamaan Niin kaikki syntyy, kuolee ja unohtuu Myös ihminen päällä maan Niin luonto paljastaa luojansa