Kaikki alkoi siitä

Kaikki alko siitä kun sä koputit mun oveen Näin sun nimen kirjotettuna asfalttiin Ja ne kirjaimet leimus ja valaisi ikkunat Ja porttikongien seiniin ne unohti itsensä Nää unet ei oo mun enkä mä näiden unien Näillä silmillä en nää itseni taakse Kaikki alko siitä kun sä koputit mun oveen Ja ojensit kätesi postiluukusta Mä oon ollu putsina jo kymmenen päivää Sen aikana mä oon ehtiny aatella asioita uusiks Aika saa kertoo miltä ne tulee näyttää Muutuuko kaikki vai muuttuuko mikään Tumman tervan mä tunnen hiljaa hiipivän Valoisista öistä, tähtien takaa Sun ympärillä leijuu vanhoja lehtiä Kuviin ja kirjaimiin kaiken oot unohtanu Niin kuin kaiken muunkin mitä musta jäi Mut mä oon kyllästyny olee yksinäinen