Kevät

Me kiskoimme taivaalta suuren öljykankaan Läträsimme sen täyteen mieluisiamme värejä Ja hukuttauduimme niiden syleilyyn Talven niskan murtuessa heräsin niiden riepujen keskeltä yksin Enkä pitkään aikaan tiennyt minne mennä Joinakin aamuina heräsimme suoraan unesta Kietouduimme toisiimme jo ennen sanoja Ne olivat verkkaisia ja pehmeitä aamuja Eikä niitä ollut montaa Sinä viserrät nyt loppulaulua Painan silmäsi lempeästi kiinni Ilta tuoksuu orvokilta ja männyltä Oksat sirottelevat valoa ympäriinsä Lapsuus loppuu lyhyeen, eikä pyydä anteeksi Vaan minä pyydän anteeksi siltä, että jouduin jo lähtemään Annan hiekan valua sormieni välistä Katson kasvojeni heijastuvan tyvenestä merestä Toivon teidän ymmärtävän, etten ole yhtä kuin tekoni Minussa on paljon sellaista, jota olen jättänyt tekemättä ja sanomatta Ja paljon, jota vielä aion On paljon rakkautta, paljon annettavaa Kaikki muuttuu pimeydeksi