Yöpuut (feat. Neo-Elmeri)

Pyöräilen öisin vanhoissa paikoissa Asfaltin tuttuus hymyilee aivoissa Nään ydinperheen, ah, miten raikasta Jonne koira ei tajuu mainintaa Laikasta Aurinkokannella tarraan kii laidasta Kuu hiiltyy vasten palavaa taivasta Pelkään että se jysähtää katuun, herättää muut Viimassa tuhisee yöpuut Joku katsahtaa ulos: taas se on täällä Nuolee pölyä muistonsa päältä Isä hais savulle, äidin suus oli tuhkaa Nukkuvaa sakkia mikään ei uhkaa Joutsenpatsas, punanen auto Hopeapuu Maakaivon salassa yökkivä suu Nyrkin kokosia koiranpentuja Saippuakuplia saunan takaa Sadevesitynnyri kun tyhjinä lomaviikkoina sataa Keuhkot, säkki, märät, söpöt Karvaiset nyrkit Märät, söpöt, kuplivat keuhkot Oudot pahat pusikkoyrtit Valkopyykit huoju telineessä Pikkuveli selin saunan eessä Yöllä lakanat sidotaan kulmista säkeiks Ja mä ja veli sätkitään veessä Meidät upotetaan järveen Sanon: se on meidän painajaiskuolema Katson veljeä, en nää sitä yhtenä, kahtena Nään sen puolena Vanhemmilla alkaa mennä paremmin Kun ei olla niiden huolena Usko mua, mä puhun suomea Päästetään ne ulos, ei olla enää kuorena En pääse tän nopeammin Pimees on ruuhkaa Zombi mataa rotevammin Yläluomessa nuuskaa Maisema uima-altaana Niinku unesta noustaan pintaan Eikä muista mitään Mut sängyn partaalla jotain on pesiytyny rintaan Ankkuri mumisee syvällä pohjassa Mumisee hiljaista rakkautta kuplina Kun kupla puhkeaa oikeessa kohassa Kaikki ne huudot raikuu tuplina Ei tää kuulu mulle enää Mä oon niin liian etäällä, oon liian lähellä Valun vettä, kasvan levää Kun kosken kädellä, jätän mutaläntin perään Ruosteinen kettinki kilisee tarkasti Turmelen tuoreen elävän Ennen pitkää joku varmasti elää samanlaisen elämän Ihmiset vaihtu, seutu pysy samana Jokaisel yhteisöl on oma kamala