Peltosaatanat

Seitsemän saatanaa tielläni seisoi niiden ohitse varoen kuljin Sen pimeän polun päässä hetkeksi silmäni suljin Kiusaajilla kalmankatkuiset katseet Kuoppa jo kaivettu on Ei riittänyt raukalla elon rahkeet vaikka sydän oli tahraamaton Keskellä peltoa kasvoi puu jonka oksat oli taivasta kohti Vinoon virneeseen vääntyi suu kun ajatus asiaa pohti Mustahaikaran taivaalla näin ilman siipiä syöksyi peltoon Kuollutta lintua katsomaan jäin vaan jäi kyllä epäkuntoon Hautajaissaattue kulkee taas Suruvirret ilmoille raikuu Ei ole seitsemällä pirulla mieli maas Nauru hautakammioissa kaikuu Kuulin kaskelottien rantautuneen Kiivas huuto kasvoille lyö Tajusin mieleni antautuneen Pelko ihmisen sisältä syö Tuonelanjärvellä lipuu vene Kyydissä varjo istuu Ei henki tästä enää murene eikä ole edesvastuu Vihtahousu laiturilla odottaa Syli auki sinulle on Käsi kylmä kohti jo kurkottaa Oli kuolemasi kunniaton Hautajaissaattue kulkee taas Suruvirret ilmoille raikuu Ei ole seitsemällä pirulla mieli maas Nauru hautakammioissa kaikuu Kuulin kaskelottien rantautuneen Kiivas huuto kasvoille lyö Tajusin mieleni antautuneen Pelko ihmisen sisältä syö Hautajaissaattue kulkee taas Suruvirret ilmoille raikuu Ei ole seitsemällä pirulla mieli maas Nauru hautakammioissa kaikuu Kuulin kaskelottien rantautuneen Kiivas huuto kasvoille lyö Tajusin mieleni antautuneen Pelko ihmisen sisältä syö