Kuolonvuodet

Nälkiintyneet kurjat kuin porsaat routa kotiin ajaa Laihaa pellon anti, vain halla niittää viljaa Vuosia jatkunut kurjuus hengen pitimiä ravistaa Ei toivon kipinää näy, kun kalma eloa korjaa Kulkutaudit, nälänhätä Pohjolassa kukoistaa Puun ja kuoren välissä, kylmyys pitää kourissaan Raskaat ajat haastavat elon tiellä horjuvaa Ei pakoon täältä päästä, kun kuolon kellot soida saa Herra kutsuu omiaan Kuolon kellot soida saa Soi hätähuuto haikea yl' laaksojen Kun kansan tuska vaikea maaks' sortaa sen Ja epätoivo rinnassaan käy joukot kalpeet pelvoissaan Köyhyyden ryysyt päällä vaan Laumat taudin saastuttamat tiellä etsii onneaan Hädässä vastaantulijatkin siunaa vitsauksellaan Karja, koirat, sikiöt – mistä ravintoa enää saa Kylmenneitä pientareilla röykkiöittäin kohdataan Kulkutaudit, nälänhätä Pohjolassa kukoistaa Puun ja kuoren välissä, kylmyys pitää kourissaan Raskaat ajat haastavat elon tiellä horjuvaa Ei pakoon täältä päästä, kun kuolon kellot soida saa Herra kutsuu omiaan Kuolon kellot soida saa Kulkutaudit, nälänhätä Pohjolassa kukoistaa Puun ja kuoren välissä, kylmyys pitää kourissaan Raskaat ajat haastavat elon tiellä horjuvaa Ei pakoon täältä päästä, kun kuolon kellot soida saa