Häpeän Linnut

Saalis syntinen,Vallan käärmeen vaistoaaVainuaa tuon heikkoudenHimoansa seuratenTaipuu tahtoon lihan ja maanKietoo syliin kaivatenLohtua hän tahdo eiNautinnon saa hurmeisenKaukana uinuvat häpeän linnutNe saattaa sun matkalle ajatusten lähteilleValtaasi, taakkaasi koskea en saaPoissa on silmistä väri kauneudenViaton ja suruton oli tytön maailmaKunnes toisen totuuden löysi sinustaAvunhuuto vaimea, sitä isäsi kuule eiTartuit käteen tuon pelastajan,Käärmeen julman salakavalanTunnet loisen ihollasi imeytyvän pyhimpäänLamaantunut enkeliKasvot häpäistynä nauttienKuuletko jo tuon siipien havinanPelkäätkö taivaasi punertuvan yllä hautasiSyyllisyys, inho, tunteet intohimon onKaukana uinuvat linnut häpeänAltani saa vaikka vajota maaEn nöyrtyä voi ja lähteä poisSeuraa minua!Altani saa vaikka vajota maaEn kivusta sun välittää saaSeuraa minua!