Itsensä Herra

Paimen puuhun naulittuLaumaansa valvooLiekaan sitoo tahdottomatNimen valon, armonHädässä voimansa unohtaenTarpeetta itseään alentaenPolvistuu edessä kasvottomanKumartaa kuvia elottomanEn ristiäsi enää kanna,Jumalaasi tunnustaMattoani maahan laske,Kuun sirppiä kumarraSieluani muille anna,Sarvipäätä palvelePolun oman etsii katseLöydän kyllä perille!Elonsa kurjuutta ylistäenRippeitä almujen pois kerätenIhailen tekoja marttyyrienVaeltaa polkua kärsimystenPyhä paimen vuotaa vertaVuoksi karjan pahaisenRakkaudesta, Isästänsä horistenLammaslauma hurmoksessaSamaa mantraa sopertaaHeinikossa happamassa laiduntaa