Taakka

Kehdossaan hedelmä haureudenOn emonsa vierellä valittaenKuin ruusu kuihtuva lakastuenTaipuen painosta katumuksenSai elonsa evääksi tahritun maineenJa seurakseen kurjuudenSyntynyt maailman pilkattavaksi,Piiaksi vauraidenSynnistä siitetty kirottu lapsiVain äpärän merkin taakakseen saaEi suvusta poloisen pelastajaksiEi nimeään kantaa saa!Kehtoa hiljalleen keinuttaenNukuttaa syyttömän imeväisenKurjuuden keskellä piehtaroidenKuuntelee tuhinaa pienokaisenSynnistä siitetty kirottu lapsiVain äpärän merkin taakakseen saaEi emosta poloisen pelastajaksi,Sen aavistaaLapsensa kehdosta pois nostaenKauneimpaan huopaansa kapaloidenItkien rannalle laahustaenLammelle luovuttaa jälkeläisenVain tyhjänä keinuva punainen kehto,Pienestä lapsesta muistuttaaLie unohdus ainoa elonsa ehto,Kun vastuuta muut ei jaa!