Verenperimä

Isäänsä tarkkailee - oppia saaMiehet ei itke, ei armoa jaaVoimalla maailma muokataanNyrkeillä tahdonkin saa taipumaanEi sanaa kahta tuhlata turhaanTeoistaan mies kyllä tunnistetaanPelolla ihmistä hallitaanVihalla omaansa puolustetaanMyrkkyä katkeraa maljaansa kaadetaanKasvattaa vihaamaan, muita halveksimaanRujoutta palvomaan, kipua tuottamaan -Mutta ei unohtamaanPoikansa koulii samoin aikanaanKetjua kykene ei murtamaanMuokaten pojastaan kaltaistaanIhmisyys roskana pois lakaistaanVäkivalta, tiivis side sukupolvienSolmii yhteen teot poikain, esi-isienMielikuvaa itsestään käy suotta tutkimaanPeilikuva jumalasta vastaan tuijottaaKehällä samalla taas tarvotaanEi vastuuta teoistaan käy kantamaanKaltaistaan sokea taluttaaLoppumme alkua näin pedataanOrjalauma kiskoo kahleitansa,Vääntelehtii tuskissaanRuoskan iskut tuntee kehollansa,Kärsimystään valittaaEi armon valo lankea ylle,Kiduttajaa piinataanKoston kierre piestylle,Lohtuansa tarjoaa