Ihminen menneestä elämästä

Se pieni poika ei uneksinut eksyvänsä Taisteluiden tuoksinaan, piirityksiin Kaikki leikkiä vain Vaan kasvoivat raajat Ylsi pää orteen Kiiri kutsu vieraan maan Äiti jo itki vainajaa Kun poika poistui ulos ovesta Kiskot viilsivät Haavat monen miesiän Aina muistaa hän Miltä se tuntuu Kun maailma tuleen pukeutuu Miltä tuntuu Vain kauemmas juosta Ja kun juoksuhautaan Lapsen muistot musertuu Kun öljypilvet karkaavat Savuun, ruudin hajuun Soi päässä laulu joka ei taukoa Ääni korven joka katuu, lakoaa Luodit piirsivät Varjot monen miesiän Niin monet kerrat olen kaivannut sinua Monet kerrat olen etsinyt sinua silmistäsi Vieraat katseet kohtaavat ulkona vartaloista Vieraat lapset arvet kantavat toisten haavoista Ihminen menneen elämän Sanotaan hei kun tavataan Sanota ei pahalla Ihminen menneestä Kuluivat viikot Vierivät toiset kuut Valuivat vuodet Ja hän unohtui Vaan tuntemattomasta Viha kuin ukkonen Vieraaks käy pöytään Ja palauttaa miehen taisteluun Halki silmän harmaan Musta luoti viheltää Voin vain toivoa Joskus muuttuu tää kai Hän voisi elää Vielä kun hengittää