Unhola

Niin on pitkä kyinen polkuMatka raskas loputonTaakka elämän murskaavaRepivä sielun syntisenUnohdukseen iätön aikaKaipuu vapauden lohdutonElämän laulun ontto kaikuKuiskii kulkijaa pilkatenEi kädet ojennu auttamaanOman taakkansa kantajaaSysimusta omatunto unohdettuSatojen poltettujen siltojen taaKäteni otin pois enkelin kädestä kadotuksen kutsuessaTurha on eksyneen takaisin kääntyä kuolon laulun kaikuessaPitkä tieLuokseen vieRauhaanKuolemaanVain yksi toiveKaino pyyntöAntakaa eksyneen kadotaManalassa herätäMuiston hiljaa hajotaKadotuksen kerätäKylmät kädet rakastaen tarttuvatVetävät mukanaanPinnan alle pimeäänIkiuneenTuonen lehtoonKunnaille kuolemanIkuiseen kadotukseenUnholaan